29.1.2013

RIP Nero 14.3.2005-28.1.2013

Nero tarkkailee tiluksiaan lauantaina auringonpaisteessa.

Perjantaina 25.1.2013 Nerolla alkoi ilmetä halvausoireita. Lähdettiin koirien kanssa normaalisti lenkille ja pienen matkan jälkeen ihmettelin, kun Nero kävelee hitaammin. Yritin innostaa sitä kävelemään, mutta ei se innostunut. Sitten kävin tarkkailemaan sen kävelyä ja huomasin, että takajalat eivät käyttäytyneet normaalisti. Ne ei pysyneet juostessa tahdissa ja Nero kompuroi lumessa olevissa urissa. Käännyin takaisin kotiin ja tarkkailin Neroa koko matkan. Se käveli reippaasti kotiin asti, pientä muutosta sen kävelyssä oli mutta ei suurta.

Nero vinguttelee kalaansa lauantaina pesässään. Kalan etsiminen vilteistä oli paras leikki.

Kotiin kun tultiin niin Neron kunto suorastaan romahti. Se ei pysynyt seisoviltaan, vaan kävi heti kyykkyyn ja siitä taas lösähti istumaan toiselle kankulleen.  Sisällä se liikuskeli vielä jonkun verran, mutta hyvin vähän ja meno oli todella huteraa. Lauantaina Nero ei enää sisällä liikkunut ollenkaan, mutta ulkona hihnan kanssa kävely onnistui jotenkuten. Sisällä kannoin sitä mukanani sitä mukaan kun liikuin, ettei sen tarvinnut edes yrittää kävellä. Lauantaina ja sunnuntaina kunto pysyi samana, Nero oli oma pirteä itsensä, liikkui ulkona suht hyvin, teki itsenäisesti tarpeensa ja tykkäsi leikkiä. Mitään kipuja sillä ei näyttänyt olevan, puutuneet takajalat ei Neron mieltä kyllä painanut vaan se hoiti vahtikoiran virkaansakin loppun asti.

Nero sunnuntaina, ulkona kävely onnistui pienissä pätkissä ja välillä piti huilata.

Maanantaina varasin heti aamulla lääkärin, saatiin aika Kouvolan eläinlääkäriasemalla klo 10:15. Itse hieman harmistuin, kun Neron leikannut lääkäri ei ollut tavoitettavissa, mutta asiantuntevaan hoitoon päästiin onneksi siitä huolimatta. Eläinlääkäri Johanna Mäkitaipale tutki Neron ja tuntotesteilla paikansi mahdollisen vaurion rintarangan alkuosan ja lannerangan alkuosan välille. Neron tuntoaisti toimi normaalisti ja jaloissa oli hyvä tunto. Häntääkin Nero heilutti loppuun asti. Ainoastaan asentotunto oli heikentynyt/puutui.

Nero odottelee herkkuja pesässään.

Nerolle tehtiin varjoainekuvaus ja sieltä tulokset olivatkin pahimmat mitä osasin odottaa: Välilevypullistuma Th11-12 nikamavälissä. Useissa nikamaväleissä oli merkkejä välilevyrappeumasta. Tämä nyt ei tullut yllätyksenä, johan 3n vuoden iässä selkäkuvissa näkyi 7 kalkkeumaa. Minulle Neron toinen leikkaus ei ollut vaihtoehto, vaan näin paremmaksi päästää Neron koirien taivaaseen. Viime kerralla leikkaus oli todella rankka koettelemus Nerolle, enkä halunnut että Nero joutuu käymään sen uudestaan läpi. Selän ollessa muutenkin huonossa kunnossa, olisi vaiva mahdollisesti uusinut taas lähivuosina jossain toisessa nikamavälissä. Nero haudattiin omaan pihaan. Annettiin Nopellekin mahdollisuus jättää jäähyväisensä, kai se ymmärsi että Nero on poissa. Yön se nukkui levottomasti ja tänään se vähän innostuspäissään etsi Neroa.

Neroa ikuisesti kaivaten,
Mira