Ylihuomenna selkäleikkauksesta tulee kuluneeksi jo 3kk. Nero on kyllä hyvissä voimissa jo, ollaan tehty jo aika pitkiä lenkkejäkin. Peräkkäisinä päivinä ei mitään älyttömiä lenkkejä olla tehty, mutta semmoisia 50 min lenkkejä ollaan tehty useampiakin jo. Tässä muutama kuva viime päiviltä:
Hirveä ukonilma ja sade iski kesken lenkin, värjöteltiin kuusen suojissa ja jatkettiin matkaa, eikä kastuttu yhtään :)
30.8.2010
13.8.2010
Leikkauksesta 2kk 1vko
Neron leikkauksesta on kulunut jo vähän yli pari kuukautta ja nyt mielestäni Nero on jo entisellään. Takapäähän on tullut voimia selvästi lisää ihan viime aikoina ja kovasti se tykkäisi jo riehua Nopen kanssa. Vähän olen kuitenkin vielä rauhoitellut, vaikka pieni leikki jo sallitaan.
Aiemmin pissatessa Nerolla saattoi se tukijalka ns. pettää, mutta nyt niin ei enää käy. Jos tasapaino meinaa mennä, niin Nero hypäyttää tukijalan varassa itsensä parempaan asentoon sen sijaan että lösähtää tukijalan yli. Lisäksi eilen se hyppäsi kunnon loikalla autoon kun lähdettiin jälkeä haistelemaan, en edes ehtinyt miettiä sen nostamista autoon kun jätkä tojotti jo etupenkillä että "minne mennään?".
Ikää jäljellä oli 21h ja se oli tehty vedellä lantratulla verellä. Mielestäni Nero olisi ihan valmis kokeisiin, mutta taitaa jäädä osallistuminen ensi kesään. Muutama hukka sille tuli, mutta huomasi itsekin heti että menee vikaan ja alkoi vimmatusti etsimään jälkeä uudestaan. Ja aina lähti oikeaan suuntaan. Neron työskentelyä on ilo seurata, häntä heiluu vimmatusti ja nenä käy! :)
Nero valmiina metsään:
Ja matkaan!
Liina tiukalla mentiin koko matka, vauhti oli sopivaa ja työskentely enemmän kuin tarkkaa.
Lopussa kiitos seisoo, loppumakauksella oli muurahaisten miehittämät nakit ja lihapullat... mutta hyvin maistui. Neroa ei meinannut saada metsästä pois. Se ei ollut uskoakseen, että jälki loppui tähän.
Lopulta tultiin juoksujalkaa autolle:
Aiemmin pissatessa Nerolla saattoi se tukijalka ns. pettää, mutta nyt niin ei enää käy. Jos tasapaino meinaa mennä, niin Nero hypäyttää tukijalan varassa itsensä parempaan asentoon sen sijaan että lösähtää tukijalan yli. Lisäksi eilen se hyppäsi kunnon loikalla autoon kun lähdettiin jälkeä haistelemaan, en edes ehtinyt miettiä sen nostamista autoon kun jätkä tojotti jo etupenkillä että "minne mennään?".
Ikää jäljellä oli 21h ja se oli tehty vedellä lantratulla verellä. Mielestäni Nero olisi ihan valmis kokeisiin, mutta taitaa jäädä osallistuminen ensi kesään. Muutama hukka sille tuli, mutta huomasi itsekin heti että menee vikaan ja alkoi vimmatusti etsimään jälkeä uudestaan. Ja aina lähti oikeaan suuntaan. Neron työskentelyä on ilo seurata, häntä heiluu vimmatusti ja nenä käy! :)
Nero valmiina metsään:
Tässä kuvia Neron jälkityöskentelystä, alkumakaus:
Ja matkaan!
Liina tiukalla mentiin koko matka, vauhti oli sopivaa ja työskentely enemmän kuin tarkkaa.
Lopussa kiitos seisoo, loppumakauksella oli muurahaisten miehittämät nakit ja lihapullat... mutta hyvin maistui. Neroa ei meinannut saada metsästä pois. Se ei ollut uskoakseen, että jälki loppui tähän.
Lopulta tultiin juoksujalkaa autolle:
4.8.2010
Leikkauksesta 2kk
Nyt leikkauksesta on kulunut kaksi kuukautta ja vähitellen on yritetty palata normaaliin elämään. Helteet vähän sotkevat liikkumista, mutta aikaisin aamulla ja myöhään illalla pääsee hyvin pidemmälle kävelylle. Ollaan joka päivä tehty yksi pidempi, noin puolen tunnin kävely ja lisäksi lyhyempiä. Eilen tehtiin kaksi 25 min kävelyä, toinen päivällä ja toinen illalla. En ole huomannut, että Neron vointi olisi jotenkin muuttunut liikunnan lisäämisen myötä, ainakaan huonompaan.
Jännä miten Nero on kuin eri koira nykyään. Se on mahdottoman leikkisä! Lisäksi se heiluttaa jatkuvasti häntää, haluaa olla menossa mukana ja on jotenkin paljon entistä ilmeikkäämpi ja vekkulimpi. Nyt sillä on sitä pilkettä silmäkulmassa, mitä Nopellakin on ollut aina. Ehkä Nero on ollut pitkään kipeä, mistä sitä tietää...
Alkuviikosta tokoiltiin, jotta saatiin vähän erilaista tekemistä.
Luoksetulo:
Perusasento:
Anna lihapulla! :)
Seuraamista:
Jännä miten Nero on kuin eri koira nykyään. Se on mahdottoman leikkisä! Lisäksi se heiluttaa jatkuvasti häntää, haluaa olla menossa mukana ja on jotenkin paljon entistä ilmeikkäämpi ja vekkulimpi. Nyt sillä on sitä pilkettä silmäkulmassa, mitä Nopellakin on ollut aina. Ehkä Nero on ollut pitkään kipeä, mistä sitä tietää...
Alkuviikosta tokoiltiin, jotta saatiin vähän erilaista tekemistä.
Luoksetulo:
Perusasento:
Anna lihapulla! :)
Seuraamista:
Tottelevaisuusharjoitukset on kivaa ajanvietettä. Näitä liikkeitä voi tehdä myös koiraa "rasittamatta" kuten tekemällä paikallaoloharjoituksia. Me otettiin kuitenkin alokasluokanliikkeet läpi ilman hyppyä, Nero osaa aika hyvin kaikki. Se on niin perso ruoalle, että se on kiva tokokaveri!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)