Aiemmin pissatessa Nerolla saattoi se tukijalka ns. pettää, mutta nyt niin ei enää käy. Jos tasapaino meinaa mennä, niin Nero hypäyttää tukijalan varassa itsensä parempaan asentoon sen sijaan että lösähtää tukijalan yli. Lisäksi eilen se hyppäsi kunnon loikalla autoon kun lähdettiin jälkeä haistelemaan, en edes ehtinyt miettiä sen nostamista autoon kun jätkä tojotti jo etupenkillä että "minne mennään?".
Ikää jäljellä oli 21h ja se oli tehty vedellä lantratulla verellä. Mielestäni Nero olisi ihan valmis kokeisiin, mutta taitaa jäädä osallistuminen ensi kesään. Muutama hukka sille tuli, mutta huomasi itsekin heti että menee vikaan ja alkoi vimmatusti etsimään jälkeä uudestaan. Ja aina lähti oikeaan suuntaan. Neron työskentelyä on ilo seurata, häntä heiluu vimmatusti ja nenä käy! :)
Nero valmiina metsään:
Tässä kuvia Neron jälkityöskentelystä, alkumakaus:
Ja matkaan!
Liina tiukalla mentiin koko matka, vauhti oli sopivaa ja työskentely enemmän kuin tarkkaa.
Lopussa kiitos seisoo, loppumakauksella oli muurahaisten miehittämät nakit ja lihapullat... mutta hyvin maistui. Neroa ei meinannut saada metsästä pois. Se ei ollut uskoakseen, että jälki loppui tähän.
Lopulta tultiin juoksujalkaa autolle:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti