Leikkauksesta 3 päivää

Lääkäri soittikin aamulla niin sain kysytyksi noista antibiooteista. En antanut eilen illalla enää antibioottia, kun epäilin että siitä menee maha kuralle. Lääkäri soitti puhelinreseptin toisista antbiooteista, huomisesta lähtien syödään sitten niitä. Maha on ollut nyt parempi, ei tule kakka suoraan läpi vaikka peräreikä kyllä onkin vielä tosi ärtynyt ja vaipoissa on vähän ruskeaa tuhnua. Eiköhän sekin lähde paranemaan kun tuo masu saadaan kuntoon. Pissaa ei ollut yöllä tullut vaippoihin, mutta käytin Neron pissalla pihalla kuuden aikaan kun alkoi pitämään sellaista ääntä sängyssään. 

Lisäksi lääkäri kysyi haluanko tänään vielä tulla käymään vastaanotolla (aika ihana lääkäri kun ei ole edes päivystävä ja viettää tänään lapsensa valmistujaisia!) vai pärjäänkö viikonlopun yli. Ei onneksi tarvitse mennä, sillä pissaa sain tulemaan taas aamulla ja yöllä hyvin vatsaa painelemalla. Neron kunto on kuitenkin samanlainen kuin eilenkin, ei ollut mitään syytä lähteä vastaanotolle. Lääkäri onkin ensi viikon lomalla, juhannusalusviikolla mennään taas hänen vastaanotolle ja hän sanoi toivovansa että Nero jo silloin seisoo/kävelee ja on selvästi paremmassa kunnossa. Toivottavasti näin käykin. Ensi viikon perjantaina on tikkien poisto ja ensimmäinen kerta vesiterapiaa.

Viime yönä alkuyö saatiin suht hyvin nukuttua, muutamia kertoja heräsin kun Nero vikisi. Onneksi rauhoittui sitten taas nukkumaan. Annoin yöksi diapamia, sekä nyt aamulla annoin. Lääketeipit menettävät tänään tehonsa, joten ne pitää ottaa pois. Lisäksi ompeluhaava jää nyt näkyville, joten täytyy olla entistä tarkempana ettei se vaan itse sitä nuole, saati että Noppe menisi sitä nuolemaan. 

Viime yönä en ottanut Neroa edes viereeni, vaan se nukkui omassa pedissä patjani vieressä. Kyllä sitä taisin tassusta pitää kiinni koko yön. On harmillista kun se ei osaa kertoa mihin koskee vai koskeeko, onko hän vain tylsistynyt vai mikä on kun itkee niin kovasti. Nyt onneksi nukkuu pedissään, saan itsekin hetken hengähtää. Tämä on ihan täysipäivätyö tämä leikkauspotilaan hoitaminen. Lääkärikin käski vain aktivoida kovasti sen minkä voi kun Nero on luonteeltaan aktiivinen muutenkin ja innokas touhuaja. Kyllä se tuolla pihalla painaisi vanhaan malliin, jos vaan minä kestäisin perässä! Hännästä olen sitä kannatellut lääkärin ohjeen mukaisesti, kun ei siitä liinan kanssa tule mitään. Pitäisi suunnitella semmoiset "henkselihousut" joita kannattelemalla pääsisi paremmin kävelemään itsekin. 

Tänään siis mieli on ihan positiivinen suurimmilta osin tuon pissaamisen johdosta, johan tässä onkin viikko itketty...

Päivitys iltapäivältä: Jes, vihdoin Nero pissi omasta tahdosta. Vieraan koiran pissat omassa pihassa sai vihdoin ja viimein hanat auki! Ei tosin tullut kuin pieni tiraus mutta mitäpä siitä, puristelemalla sain loput kuitenkin pihalle. Lisäksi kakka oli jo ihan kakkaa, tuli kunnon pökäle. Vihdoin vähän valoa tunnelin päässä. 

Leikittiin sellaista leikkiä, että piilotin vinkuleluja rättien sisään ja Nero "etsi" leluja, siitä tykkäsi kovasti ja oli innoissaan. Sitä pystyi leikkimään istualteenkin ja rätit sai kyytiä. Ei kyllä kauan jaksanut, kuin oikein halusi omaan petiinsä nukkumaan. Nukkuikin jonkin aikaa, huomasin sitten, että on laskenut pissat alleen. Mentiin vielä ulos tyhjentämään rakkoa ja kyllä sieltä taas aika paljon pissaa tulikin. Päiväruoalla annoinkin ihan tarkoituksella runsaasti nestettä, riisin keitinlientä, jotta saadaan pissattua oikein kunnolla.